Uni

Kaikki nukkuvat joskus huonosti, eikä se välttämättä ole vakavaa, ellei se muodostu krooniseksi ongelmaksi. Jos niin kuitenkin käy, on tärkeää selvittää uniongelmien alkusyy. Tässä tulee tehdä ero lievien ja vakavampien unihäiriöiden välillä. Yleisesti puhutaan vaikeasta unettomuudesta, jos henkilö nukkuu huonosti vähintään kolmena yönä viikossa yli kolmen viikon ajan ja unettomuus haittaa toimintakykyä päiväsaikaan. Jos nukkuu huonosti vain toisinaan, huonounisuutta kestää alle kolme viikkoa eikä se vaikuta toimintakykyyn päivällä, kyseessä on lievä unihäiriö. Tavallisesti tällaiset uniongelmat menevät ohi itsestään.

Terve aikuinen tarvitsee unta seitsemästä yhdeksään tuntia yössä. Unituntien aikana käymme läpi nelivaiheisia unisyklejä, jotka toistuvat yön kuluessa muutamia kertoja. Ensimmäinen vaihe on lyhyt hetki, jolloin ei vielä olla täysin unessa, mutta elimistö valmistautuu jo nukkumaan. Tässä vaiheessa lihakset rentoutuvat, ruumiinlämpö laskee, syke hidastuu ja silmät muljahtavat. Muutaman minuutin kuluttua nukahdetaan kevyeen uneen: tämä on toinen vaihe. Tässä vaiheessa voi herätä pienimpiinkin ääniin, koska uni on vielä pinnallista. Tämäkään vaihe ei kestä kovin kauan. Sitten päästään asiaan: kolmannessa vaiheessa syke hidastuu edelleen ja lihakset rentoutuvat vielä enemmän. Nyt ollaan syvässä unessa, eikä jokainen kolahdus enää herätä. Unen tässä vaiheessa myös ruumis ja mieli alkavat elpyä. Syvässä unessa elimet ja lihakset uusiutuvat ja aivot käsittelevät tallentamiaan tietoja. Siitä syystä syvä uni on ruumiille ja aivoille välttämätöntä. Viimeisenä seuraa neljäs vaihe, REM-uni. REM on lyhenne sanoista ”Rapid Eye Movement”, millä viitataan silmäluomien nopeaan värähtelyyn. Tällainen uni vaatii paljon energiaa, ja unet nähdään tässä vaiheessa. Unen tässä vaiheessa aivotoiminta on yhtä vilkasta kuin valveilla ollessa. Nämä neljä vaihetta toistuvat yön aikana useita kertoja. Tärkeää ei ole se, kuinka monta kertaa ne toistuvat, vaan se, että niiden suhde on tasapainossa.

Kun useana yönä peräjälkeen nukkuu alle seitsemän tuntia yössä, voi kertyä univelkaa. Sen huomaa siitä, että päivällä olo tuntuu uupuneelta, herääminen on vaikeaa, keskittymiskyky heikkenee ja päivällä saattaa torkahdella. Taustalla saattaa olla erilaisia syitä, kuten aikaero, stressi tai jännitys. Oireiden pitäisi mennä ohi itsestään, kun on saanut jonkin aikaa levätä riittävästi.

Unihäiriöitä ovat esimerkiksi kuorsaaminen, nukahtamisvaikeudet, heräily kesken unien, hyvin kevyt uni, levottomat jalat, viivästynyt unijakso ja uneen liittyvät sairaudet kuten narkolepsia ja uniapnea. Uniapnea on sairaus, jossa hengitys katkeaa nukkuessa vähintään 10 sekunniksi. Tätä voi tapahtua toistuvasti, jopa yli viisi kertaa tunnissa, mikä heikentää unen laatua merkittävästi. Herätessä olo ei tunnu levänneeltä ja päivällä väsyttää, minkä vuoksi keskittyminen on vaikeaa. Narkolepsia aiheuttaa nukahtelua päiväsaikaan, jopa kesken askareiden. Levottomista jaloista kärsivä henkilö ei pysty pitämään jalkojaan aloillaan, ja jaloissa on ikävä, raskas tunne. Viivästynyt unijakso tarkoittaa sitä, että pystyy nukahtamaan vasta hyvin myöhään, minkä vuoksi aamulla olo on hyvin uupunut. Tätä rytmiä ei pysty itse muuttamaan.

Jos nukkuu huonosti vain toisinaan ja alle kolmen viikon jaksoissa eikä toimintakyky päiväsaikaan heikkene, kyseessä on lievä unihäiriö eli huonounisuus. Siihen voi olla useita eri syitä, kuten allergiat, astma, keuhkoahtaumatauti, levottomat jalat, suolistosairaudet tai kutina. Täältä löydätte lisätietoa huonounisuudesta.

Vaikea unettomuus voidaan kuvata uniongelmiksi, joita on esiintynyt yli kolmen viikon ajan vähintään kolmena yönä viikossa ja jotka aiheuttavat toimintakyvyn heikkenemistä päiväsaikaan. Uniongelmia voi olla erilaisia, esimerkiksi nukahtamisvaikeudet, heräily säännöllisesti keskellä yötä, herääminen liian aikaisin, uupunut olo herätessä, levottomat unet ja kevyt uni. Kaikki nämä ongelmat saattavat heikentää toimintakykyä päiväsaikaan niin että olo on tavallista väsyneempi, uneliaampi ja ärtyneempi ja keskittyminen on vaikeaa. Näitä ongelmia saattavat pahentaa niin sanotusti väärät unitottumukset, kuten nukkuminen aamulla liian pitkään, häiriytynyt uni-valverytmi ja unilääkkeiden tai alkoholin käyttö. On myös mahdollista, että lyhytkestoiset ja lievät unihäiriöt saattavat kehittyä ajan myötä vakavaksi unettomuudeksi. Tämä johtuu usein psyykkisistä tekijöistä. Jos alkaa ajatella, ettei kuitenkaan saa unta, nukkumiseen alkaa yhdistyä kielteisiä mielleyhtymiä.